" Hassua miten sitä kielenopiskelua aloittaessaan toivoo, että tajuaisi kaiken nopeasti ja että se kieli olisi looginen ja helppo. Mutta sitten kun tajuaa ettei koskaan voi täysin osata tuota vierasta kieltä, sitten sitä lopulta rakastuu siihen kieleen nimenomaan juuri siksi. Siihen alkaa suhtautua iha uudenlaisella kunnioituksella: jokainen kieli on niin paljon vanhempi ja suurempi kuin kukaan kielenopiskelija. Jokainen kieli onnistuu aina lyömään ällikällä. Yllättämään kauneudellaan. Eikä siitä rakkaudesta enää ole paluuta."
Minä, sisareni - Katriina Ranne
tiistai 26. huhtikuuta 2011
San Jorge!
Tän viikon osalta ei juhlat lopu sitten millään, ku tää pääsiäisviikko ei yleensä satu näin myöhään mut tänä vuonna nii kävi ni meni sit vähä päällekkäin eli täällä juhlittii myös Zaragozan suojeluspyhimyksen San Jorgen päivää samalla. Vaikka tällä kertaa juhlapäivän syy oli uskonnollinen, juhla oli samantyylinen kuin cincomarzada joka oli siis erään taistelun vuoksi julistettu pyhäpäivä. Kaikki, nuoret ja vanhat, vanhemmat ja lapset, puistoon viettämään aikaa ja nauttimaan kavereidensa seurasta. Tietenkin nuorisoa oli suurin osa ja nehän pisimpään aluetta vallitsi, osa sieltä puolilta päivin puolille öille saakka krhm.. Alku oli vähän nihkeä, tai siis tietenkin että tunnelmaan päästään ja meillä nälkä kurni mahassa. Sit se porukka jonka kans olin tullu ni häippäs suurin piirtein kaikki koteihinsa ja mä sit jäin sinne meijän luokkalaisten kans kunnes tuli mun suomikamu Laura ja pari muuta suomalaista ja siinä oliki sit naurussa pitelemistä ku esiteltii näitä hesalaisia jätkiä meijän kaveriporukoille ja ku ne kovasti spanglishia väänti :D. Sit nää suomalaisetki jätti mut sinne ja jäin mun läheisimpien kavereitten kans ja ilta huipentu sellaseen "keikkaan" tai no, ne lauleli kaiken maailman lauluja ja myöhä tanssittii ja oli sika hauskaa!! Aivan huippupäivä/ilta/yö ja vielä jatkettii juhlimaan vaikka suunnitelmat meniki vähän mönkään mutta hymyssä suin sai kotia tulla =))
 |
| Torremorena-puisto ennen juhlien alkua... |
 |
| Ruokaa syömässä puun varjossa.. :D |
 |
 |
| suomalaisia + espanjalaisia |
 |
| Fiesteras! hah :D |
 |
| Tässä mun iho näyttää ruskeemmalle :O voi ku oiski.. ja tukka vaaleemmalle :D Rachel =) |
La procesión grande de la Semana Santa
Espanjalainen, siis katolilaisuuden synnyttämä, perinne pääsiäisviikon aikaan on uskonnollisten juhlakulkueiden järjestäminen ympäri kaupunkeja. Tarkoituksena on täräyttää ilmoille kunnon rumpuorkestereiden mahtavimmat jymähdykset. Näiden ylväiden sointujen takana ovat erinäiset uskonnolliset ryhmittymät/"järjestöt" - cofradías - jotka koko kevään ajan ovat pitäneet vuotuisia soittoharjoituksiaan ympäri kaupunkia tuoden ihmisten mieliin mielikuvat lähestyvästä juhlaviikosta. Näiden ryhmien jäsenet pukeutuvat kukin tyypilliseen väriinsä ja pukumalli lähennä näyttää Ku Klux Klanin asusteilta, jos näin voi verrata. Nykyisin näihin kulkueisiin osallistuu myös ei-uskonnollisia ihmisiä, paljonkin, mutta monille se on yksi tapa toteuttaa uskoaan. Jokaisella ryhmällä on oma nimensä ja esittää yhden pätkän Jeesuksen elämän vaiheista Jerusalemiin saapumisesta ylösnousemukseen, kukin ryhmä on käyttänyt paljon rahaa hankkiakseen pienen "lavan" jossa tämä tapahtuma kuvataan ja sitä kuljetetaan soittajien mukana. Kaupungin koosta riippuen näiden ryhmien määrä vaihtelee ja Zaragozasta niitä löytyy reilut 20. Joten voitte vain kuvitella "melun" määrää! Pyhän viikon aikana näitä ryhmiä kulkee yksitellen kaupungilla mutta pitkäperjantaina (Viernes Santo) lähtevät kaikki liikkeelle ja muodotavat jättimäisen kulkueen jota ei voi muuta kuin ihailla mahtavuudessaan. Jotta kaikki ryhmät pystyvät kulkemaan peräkkäin, kulkueen reitti on vuosien saatossa kasvanut kasvamistaan ja kestää jo reilut 4 tuntia. Ja meillä oli aivan autiopaikat sillä koko kulkue kiertää parvekkeemme alta, mutta toki halusin kadullakin käydä tunnelmaa maistamassa. Oli kyllä vaikuttava ja upea näky!
 |
| Calle Coso (mun kotikatu) ja yksi ekoista cofradioista |
 |
| Se "lava" (=paso), Jeesus saapuu Jerusalemiin |
 |
| Myös pikkulapsiaki on mukana, nii sulosia! |
 |
| Tässä ryhmässä tais olla yks mun kaveri, mut eipä niitä tunnista.. |
 |
| Papaki on yhden cofradían jäsen vaikkei koskaa oo ollu kulkueessa, ja tässä sen väri! |
 |
| Onneks sääki suosi ni eivät raukat kastuneet :) |
 |
| Jeesus ristiinnaulitaan |
 |
| Kaikenkokosia rumpuja ja yhen väriset asut läheltä, kello yhentoista maissa |
 |
| Tää on Santiagon yks cofradíoista, ne kulki yöllä ja tuo et kulkee jalat paljaina tarkottaa et on tehny jonku lupauksen itelleen esim jos on tehny jotai syntiä ja haluu hyvittää sen yms. |
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Camino de Santiago
........Ja suuntana Santiago de Compostela, Galiciassa sijaitseva kaupunki, jonka katedraalissa on apostoli Jaakob haudattuna. Sen vuoksi ihmiset ovat noin vuosituhannen ajan pyhiinvaeltaneet kohti tätä pohjoista Espanjan kaupunkia, jonkinlaisen valaistuksen tai syntien anteeksiantamuksen valossa. Se on ollut keskiajalta asti yksi kolmesta merkittävimmästä pyhiinvaellusreitistä Roomaan ja Jerusalemiin vievien ohella. Kaupunkiin on toki ollut pyhiivaellusreittejä niin monia kuin on ollut pyhiinvaeltajiakin aikojen saatossa, mutta tärkeimmät ovat Camino Portugués (Portugalia pitkin), Camino Francés (lähtöisin Ranskan puolelta) ja Camino del Norte (kulkee pitkin Cantabrian meren rannikkoa). Minun ja AFS-vaihtaritovereitteni matka suuntasi pitkin tätä Camino Francésia, lähtö Sarrian kaupungista joka on 111 kilometrin taipaleen päässä itse Santiagosta.
1. päivä
Lähtö Sarriasta, hyvin nukutun yön yli ja hyvin innostuksissamme sillä eihän meillä ollut vielä mitään hajua mitä tuleman piti... :D Aamu sarasti hyisen viileänä mutta aivan mahtava punertava auringonnousu, alettiin jo hahmotella kävelytahtia kun porukka rupesi siinä parin tunnin jälkeen hajoamaan. Pysähdyksiä ei tietenkään unohdettu, mutta noin alotukseksi, ensimmäiset kilometrit tuntu kaikista pisimmiltä. Löysin uusia tuttavuuksia keitä vielä en vuoden aikana ollut nähnyt kertaakaan, ja juttu luisti iltapäivää myöten jo todella mukavasti :). Kyllä perille pääseminen Portomariin tuntui hyvältä, sitten eikun suihkuun ja taidettiin parin tytön kanssa ottaa iha makosat päiväunet ennen kyläkierrokselle lähtöä. Illasta meidän ohjaajat saatto meitä tutkiskelemaan maisemia ja ohjelmaa sitten riittikin, piti ehtiä käydä kaupassa, kirkossa (se oli vapaaehtoinen, mutta kuten pari katolilaista vaihtariamme halus eritoten mennä kun seuraavana päivänä ei ollu mahdollisuutta mennä palmu sunnuntain -messuun, ni mäkin päätin ekaa kertaa elämässäni mennä mukaan), leikkiä peffa-mimiikkaa ja muita pelejä joen varressa sekä illan päätteeksi päivällisen ohessa saatiin sitten tuta espanjalaisen kansallislajin kärkijoukkueitten kamppailua eräässä baarissa kera paikallisen musisoinnin. Fanitus katossaan, henkeen ja vereen! :D Saatiinpa me yhen ohjaajan kanssa aikaseks myös henkisempiä keskusteluja ja kyllä oli innoissaan meijän suomalaisista touhuista kuten metalli/heavy-messuista :D.
2. päivä
Portomarista suuntamme jatkui 23 kilometriä Palas de Rein kylään asti. Aamu valkeni usvaisena mutta jo hyvin pian aurinko nousi porottamaan korkealle taivaalle ja sai ottaa pois ylimääräiset kerrokset vaatetta. Matka puoleen väliin asti, jossa häämötti ruokatauon paikka, tuntui kestävän ikuisuuden mutta tortilla de patata -sämpylä pelasti nääntymiseltä :). Toinen päivä alkoi jo jaloissa tuntua, ja monet saivat kärsiä osansa yksi toistaan suuremmista rakkuloista, auts.. :S. Ilta sujui letkeissä tunnelmissa, ruokailun jälkeen minä ja Alina kuten kaikki muutkin mentiin viettämään aikaa pihakuistille mut sit reilun tunnin jälkee heräsin siitä vaa Alina vierelläni, muut sano et näytettii iha kuolleilta ruumiilta siinä maatessamme betonikiveyksellä :D. Sitten oli taas leikkien vuoro sekä hierontojen (Caroline hoiteli ihmisiä aivan jonoksi asti, mutta illalla viimeseks mä hieroin sitä ja se jäi sanattomaks - tai no itse asiassa ei. Kommentti oli ennen nukkumaan menoa: "Johanna, you´re a god") ja taisin saada jonkunlaisen pokerface-tittelin sillä pelasin vakuuttavan varmasti "honey, i love you. if you love me, would you please give me that smile?" -peliä. Ehkä liiankin :D Mutta hyvillä mielin unten maille, ja vielä koko konkka ronkka ennen yhtätoista! :O
3. päivä
Aamulla reipas lähtö, aurinko mukanamme kohti Arzúaa 28 kilometrin verran, elikkä pisin etappi kaikista. Matka kulki halki upeitten metsämaisemien, välillä tuntui ku olis ollu jossai sadussa. Askel alko painaa tietenki mäissä jo vähän enemmän, mutta loppuun asti selvittiin kaikki sinäkin päivänä vaikkakin venähti saapumisaika lähelle kello kolmea. Illalla nopeiden porukka ehti juuri perille ennen sateen alkamista, mutta viimeisimmät kastu.. Sit lähti amerikkalaiset sadetanssiaan tanssimaan, kukin vuorollaan kävi ruokakaupasta evästystä ostamassa ja illalliseksi tarjottiin jo perinteeksi muodotunutta spagettia/pastaa + ranskiksia ja lihaa. Ihme ja kumma, itse asiassa ei ollut edes nälkäkään.. Ja pyykki- sekä kuivauskoneita pyöriteltiin tiheään tahtiin jotta saatiin vähän puhdasta vaatetta ylle. Illan viimeinen aktiviteetti oli laulukisa ja varsinkin englanninkieliset laulut onnistu hyvin tietysti amerikkalaisenemmistöstä johtuen, mutta laulettiin me myös pätkiä suomeksi, islanniksi, tsekiksi, portugaliksi ja turkiksikin hahhah :D.
4. päivä
Toisiksi viimeinen etappi edessä, jo huomattavasti lyhempi eli n. 20 kilometriä Pedrouzon kylään. Siinä vaiheessa me jo lähinnä naureskeltiin että eihän tuo enää miltään tunnu. No yksi tyttö joutui jättämään vähän niinkuin leikin kesken ja meni bussilla, koska sen reisilihas oli revähtäny, ymmätääkseni. Ja kaiken lisäks se oli yks mun matkakumppaneista :S. Noh, sinä päivänä saatiin vetää sitten sadevermeet ylle koska tihkutteli aamusta lähtien, ja matka jotenki vaa katos ja yhtäkkiä oltiinki perillä. Illalla oli ohjelmassa sitten lähinnä ohjaajien hauskuutusta meijän kaikennäkösillä esityksillä ja taas turkkilainen oli omiaan ku piti pukeutumisleikkiin ryhtyä :D. Huippu hauska ilta ja tässä vaiheessa mulle oli jo annettu ryhmän hierojan titteli, vaikka kyllä kaikki muutki anto hierontoja :D. Nyt se on sit kansainvälisesti testattu :P
5. päivä
Viimeinen päivä!! Tuskaiset/helpottuneet viimeiset 20 kilometriä Santiagoon. Mun koko reissun ensimmäinen rakkula muodostu siinä ennen ruokataukoa ja olin siinä vaiheessa jo aika malttamaton enkä ois halunnu kävellä yhtään enempää, ku koko ajan ohjaajat sano vaan et sinne huipulle mistä nähään se kaupunki. Aamulla oltii vielä lähetty kuuden maissa kävelemään pilkko pimeeseen metsään, se oli kyllä kokemus sinänsä :D. Mut kuten aina, hyvä ruoka parempi mieli, ja viimeset 5 kilsaa sujui iha oikuitta :). Ja siellä me sit oltii, perillä Santiago de Compostelan katedraalin edessä. Aika tyhjentävä fiilis ja helpotus ku sai monta kiloo painavan repun heittää pois selästään! Ja syy miks oltii herätty nii aikasi oli et haluttii joutua klo 12 messuun ja hyvinhä me ehittii, rankinta oli nousta ylös sieltä lattialta (ku muualla ei tilaa ollu istua) aina papin määräämissä kohissa :D. Ja nyt on sit kolmen vuoden ajaks annettu synnit anteeks :P. Kirkon jälkee lähettiin hakemaan meijän pyhiinvaellustodistukset johon pistettiin nimi latinaks ja kaikkee, iha mustaa valkosella on nyt tää reissu. Sit oli "viimenen ateria" yhessä ennen ku porukka hajos, ja haikeus fiilis tuli jättää suurin osa ryhmästä.. :S Kaikki muut selviyty koteihinsa sinä iltana, mut meijän Katalonian ryhmäläiset jäätiin sinne vielä yheks yöks oottaa lentoa. Ilta meni tuliaisia/matkamuistoja ostellessa ja sit yöllä tietenki ootti toinen Madrid-Barca peli telkkarissa, katottiin se vaikkakin kyllä aika silmät sirillään :D. Sinä iltana vaa ei jaksanu enää enempää.. Torstai (puhutaan jo 21.4.) aamupäivä pyörittii vielä Santiagossa, yks ohjaajista lähti jatkamaan reittiä vielä vähä pitemmälle ja me omine neuvoinemme etsiydyttii lentokentälle ja siitä sit kohti Barcelonaa. Se oli yllättävänki helppoa :). Muut pääsi siitä lähes suoraan kotia, mä heitin vielä pienen lenkin Barcelonan biitsillä käveleskellen ja sit istahin junaan ja kotia nukkumaan! Uupumus oli suuri!
HIRVEEN SUURI KIITOS KAIKILLE JOTKA OLITTE MUKANA, OOTTE HUIPPUJA!! (vaikkette tätä tekstiä ymmärräkää, kuvat on kivoja :P)
 |
| Kuten näkyy, polkuja on monia.. |
 |
| Pinkin ympyrän sisällä meidän osuus |
Lähtö Sarriasta, hyvin nukutun yön yli ja hyvin innostuksissamme sillä eihän meillä ollut vielä mitään hajua mitä tuleman piti... :D Aamu sarasti hyisen viileänä mutta aivan mahtava punertava auringonnousu, alettiin jo hahmotella kävelytahtia kun porukka rupesi siinä parin tunnin jälkeen hajoamaan. Pysähdyksiä ei tietenkään unohdettu, mutta noin alotukseksi, ensimmäiset kilometrit tuntu kaikista pisimmiltä. Löysin uusia tuttavuuksia keitä vielä en vuoden aikana ollut nähnyt kertaakaan, ja juttu luisti iltapäivää myöten jo todella mukavasti :). Kyllä perille pääseminen Portomariin tuntui hyvältä, sitten eikun suihkuun ja taidettiin parin tytön kanssa ottaa iha makosat päiväunet ennen kyläkierrokselle lähtöä. Illasta meidän ohjaajat saatto meitä tutkiskelemaan maisemia ja ohjelmaa sitten riittikin, piti ehtiä käydä kaupassa, kirkossa (se oli vapaaehtoinen, mutta kuten pari katolilaista vaihtariamme halus eritoten mennä kun seuraavana päivänä ei ollu mahdollisuutta mennä palmu sunnuntain -messuun, ni mäkin päätin ekaa kertaa elämässäni mennä mukaan), leikkiä peffa-mimiikkaa ja muita pelejä joen varressa sekä illan päätteeksi päivällisen ohessa saatiin sitten tuta espanjalaisen kansallislajin kärkijoukkueitten kamppailua eräässä baarissa kera paikallisen musisoinnin. Fanitus katossaan, henkeen ja vereen! :D Saatiinpa me yhen ohjaajan kanssa aikaseks myös henkisempiä keskusteluja ja kyllä oli innoissaan meijän suomalaisista touhuista kuten metalli/heavy-messuista :D.
 |
| Ensimmäisen alberguen eli pyhiinvaeltajia majottavan hostellin portilla, valmiina matkaan! |
 |
| Jotain kaunista! |
 |
| Liikkeellehän lähdimme ennen kuin aurinko ehti nousta, tässä vaiheessa pari kilometria takana.. |
 |
| Lepo :) |
 |
| Sää suosi meitä koko päivän, sai vähän rusketustakin :P |
 |
| Portomarin kylä, 23 kilometrin ja 6 tunnin kävelyn jälkeen |
 |
| Kylän "sisäänkäynti" |
 |
| Palaaveria... 125 henkeä majoittava huone.. |
 |
| Joen varressa maa oli niin kuivaa että se oli iha lohkeemilla |
 |
| Ja vaihtarit yltä päältä mudassa :D |
 |
| Ryöppy kansainvälisyyttä; espanjalaisia, amerikkalaisia, uusiseelantilaisia, tsekkiläinen, islantilainen.. Edustajia vähän joka kolkasta :) |
Portomarista suuntamme jatkui 23 kilometriä Palas de Rein kylään asti. Aamu valkeni usvaisena mutta jo hyvin pian aurinko nousi porottamaan korkealle taivaalle ja sai ottaa pois ylimääräiset kerrokset vaatetta. Matka puoleen väliin asti, jossa häämötti ruokatauon paikka, tuntui kestävän ikuisuuden mutta tortilla de patata -sämpylä pelasti nääntymiseltä :). Toinen päivä alkoi jo jaloissa tuntua, ja monet saivat kärsiä osansa yksi toistaan suuremmista rakkuloista, auts.. :S. Ilta sujui letkeissä tunnelmissa, ruokailun jälkeen minä ja Alina kuten kaikki muutkin mentiin viettämään aikaa pihakuistille mut sit reilun tunnin jälkee heräsin siitä vaa Alina vierelläni, muut sano et näytettii iha kuolleilta ruumiilta siinä maatessamme betonikiveyksellä :D. Sitten oli taas leikkien vuoro sekä hierontojen (Caroline hoiteli ihmisiä aivan jonoksi asti, mutta illalla viimeseks mä hieroin sitä ja se jäi sanattomaks - tai no itse asiassa ei. Kommentti oli ennen nukkumaan menoa: "Johanna, you´re a god") ja taisin saada jonkunlaisen pokerface-tittelin sillä pelasin vakuuttavan varmasti "honey, i love you. if you love me, would you please give me that smile?" -peliä. Ehkä liiankin :D Mutta hyvillä mielin unten maille, ja vielä koko konkka ronkka ennen yhtätoista! :O
 |
| Vickyn nuoli tietä johtamassa :) |
 |
 |
| Välillä retki kulki myös maantien vartta pitkin.. |
 |
| Linda löysi sieluntoverinsa :D |
 |
| Aamulla yllätettiin meijän retken päävastaava kakulla (josta toki kaikki saivat osansa, nam!) kun sen synttärit sattu just sopivasti kohalle :) |
 |
| Hautausmaa, ruumiit seisoma-asennossa - vai liekö sittenkään? |
 |
| Ninjat! |
 |
| Amor! |
 |
| Maanjäristysten varalta, kuulemma :) |
 |
| Kaikki Espanjan itsehallintoalueet edustettuna |
Aamulla reipas lähtö, aurinko mukanamme kohti Arzúaa 28 kilometrin verran, elikkä pisin etappi kaikista. Matka kulki halki upeitten metsämaisemien, välillä tuntui ku olis ollu jossai sadussa. Askel alko painaa tietenki mäissä jo vähän enemmän, mutta loppuun asti selvittiin kaikki sinäkin päivänä vaikkakin venähti saapumisaika lähelle kello kolmea. Illalla nopeiden porukka ehti juuri perille ennen sateen alkamista, mutta viimeisimmät kastu.. Sit lähti amerikkalaiset sadetanssiaan tanssimaan, kukin vuorollaan kävi ruokakaupasta evästystä ostamassa ja illalliseksi tarjottiin jo perinteeksi muodotunutta spagettia/pastaa + ranskiksia ja lihaa. Ihme ja kumma, itse asiassa ei ollut edes nälkäkään.. Ja pyykki- sekä kuivauskoneita pyöriteltiin tiheään tahtiin jotta saatiin vähän puhdasta vaatetta ylle. Illan viimeinen aktiviteetti oli laulukisa ja varsinkin englanninkieliset laulut onnistu hyvin tietysti amerikkalaisenemmistöstä johtuen, mutta laulettiin me myös pätkiä suomeksi, islanniksi, tsekiksi, portugaliksi ja turkiksikin hahhah :D.
 |
| Ahkerana aamuun uuteen :) |
 |
| Ohjaajat + Alina |
 |
| Raukeeta lepohetkeä |
 |
| Tuo keltanen simpukka on siis tän pyhiivaellusreitin symboli, niitä siellä näky iha useeseen otteeseen. Ja aina välistä oli laitettu puuttuva kilometrimäärä Santiagoonki |
4. päivä
Toisiksi viimeinen etappi edessä, jo huomattavasti lyhempi eli n. 20 kilometriä Pedrouzon kylään. Siinä vaiheessa me jo lähinnä naureskeltiin että eihän tuo enää miltään tunnu. No yksi tyttö joutui jättämään vähän niinkuin leikin kesken ja meni bussilla, koska sen reisilihas oli revähtäny, ymmätääkseni. Ja kaiken lisäks se oli yks mun matkakumppaneista :S. Noh, sinä päivänä saatiin vetää sitten sadevermeet ylle koska tihkutteli aamusta lähtien, ja matka jotenki vaa katos ja yhtäkkiä oltiinki perillä. Illalla oli ohjelmassa sitten lähinnä ohjaajien hauskuutusta meijän kaikennäkösillä esityksillä ja taas turkkilainen oli omiaan ku piti pukeutumisleikkiin ryhtyä :D. Huippu hauska ilta ja tässä vaiheessa mulle oli jo annettu ryhmän hierojan titteli, vaikka kyllä kaikki muutki anto hierontoja :D. Nyt se on sit kansainvälisesti testattu :P
 |
 |
| Suomi - Brasilia - Islanti |
 |
| Sit kohteliaisuuksia/iskulauseita latelemaan ;) |
 |
| Se on hyvä ku se innostuu :P |
 |
| The group! |
Viimeinen päivä!! Tuskaiset/helpottuneet viimeiset 20 kilometriä Santiagoon. Mun koko reissun ensimmäinen rakkula muodostu siinä ennen ruokataukoa ja olin siinä vaiheessa jo aika malttamaton enkä ois halunnu kävellä yhtään enempää, ku koko ajan ohjaajat sano vaan et sinne huipulle mistä nähään se kaupunki. Aamulla oltii vielä lähetty kuuden maissa kävelemään pilkko pimeeseen metsään, se oli kyllä kokemus sinänsä :D. Mut kuten aina, hyvä ruoka parempi mieli, ja viimeset 5 kilsaa sujui iha oikuitta :). Ja siellä me sit oltii, perillä Santiago de Compostelan katedraalin edessä. Aika tyhjentävä fiilis ja helpotus ku sai monta kiloo painavan repun heittää pois selästään! Ja syy miks oltii herätty nii aikasi oli et haluttii joutua klo 12 messuun ja hyvinhä me ehittii, rankinta oli nousta ylös sieltä lattialta (ku muualla ei tilaa ollu istua) aina papin määräämissä kohissa :D. Ja nyt on sit kolmen vuoden ajaks annettu synnit anteeks :P. Kirkon jälkee lähettiin hakemaan meijän pyhiinvaellustodistukset johon pistettiin nimi latinaks ja kaikkee, iha mustaa valkosella on nyt tää reissu. Sit oli "viimenen ateria" yhessä ennen ku porukka hajos, ja haikeus fiilis tuli jättää suurin osa ryhmästä.. :S Kaikki muut selviyty koteihinsa sinä iltana, mut meijän Katalonian ryhmäläiset jäätiin sinne vielä yheks yöks oottaa lentoa. Ilta meni tuliaisia/matkamuistoja ostellessa ja sit yöllä tietenki ootti toinen Madrid-Barca peli telkkarissa, katottiin se vaikkakin kyllä aika silmät sirillään :D. Sinä iltana vaa ei jaksanu enää enempää.. Torstai (puhutaan jo 21.4.) aamupäivä pyörittii vielä Santiagossa, yks ohjaajista lähti jatkamaan reittiä vielä vähä pitemmälle ja me omine neuvoinemme etsiydyttii lentokentälle ja siitä sit kohti Barcelonaa. Se oli yllättävänki helppoa :). Muut pääsi siitä lähes suoraan kotia, mä heitin vielä pienen lenkin Barcelonan biitsillä käveleskellen ja sit istahin junaan ja kotia nukkumaan! Uupumus oli suuri!
 |
| Tyyli kohillaa! |
 |
| Jo Santiagon kaupungissa! |
 |
| Helpotus ja huokaus, hymyä! =) |
 |
| Santiagon katedraali |
 |
| Jaakobin hauta! :O |
 |
| Katedraali |
 |
| Jäljelle jääneet :D |
 |
| Tutustuttii yhtee metallilanka taikuriin joka pyöritteli tämmösen! |
 |
| Santiagon puistosta |
 |
| Tää oli tosi cool! Legenda kertoo et oli salarakastavaiset jotka rakens tän penkin pystyäkseen puhumaan toistensa kanssa istumatta vierekkäin. Elikkä niinku näkyy tässä istuskelee meijän vaihtareita näissä kahessa eri päissä tätä puolikaaree, ja se ääni jotenki kaiku ton kaaren mukana, et esim kuiskaus kuulu voimakkaasti kaaren puolelta toiselle mut jos seisot tossa välillä iha tavallisesti ni et sä sitä kuule :O |
 |
| Sit vähä relax! Poijat halus ottaa aurinkoo :P |
 |
| Uusseelanti + USA |
 |
| Santiago |
 |
| Barcelonan satama |
 |
| La playa! |
 |
| Yksi pyhiinvaeltajan kilistimistä joita ne repussa roikottaa mukana :) |
HIRVEEN SUURI KIITOS KAIKILLE JOTKA OLITTE MUKANA, OOTTE HUIPPUJA!! (vaikkette tätä tekstiä ymmärräkää, kuvat on kivoja :P)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)