Vilinää, vilskettä, helinää, helskettä.. :)

Tää viikko on menny hujakkaan ohi, ja mulla on jokseenki hyvin rento vaihe koululla, hyvä niin! Ja nytki vaikuttaa et moni muu opiskelee kauheena tässä viikonlopun aikana ja hmm, ei mulla oo läksyjä? :O Ja muutenki tää tammikuu jatkuu loppuun asti sillein mukavasti et vaa neljänä päivänä viikossa koululle.. :D

Iltapäivällä käväsin tossa koululla ku siellä pidettiin semmonen AFS:n infotilaisuus ja musta oli tosi kivaa ku ihmiset kyseli multa ja mä osasin selittää niille espanjaks ja muutenki tuli taas sellanen olo et wau, vähä tää on siistii!! =) Ja kyllä on tainnu huhu kiertää suomalaisten koulutustasosta ja muista ja yks tyttö kysyki kysymyksiä tyyliin: "oletetaan et mä nyt tulisin Suomeen.." Ja sit ku normaalisti ku pidetään tommosia infotilaisuuksia ni sitä vaa kuuntelee tarkkaavaisena tai mitä nyt sitte tekeeki, mut nyt oli tosi hauska, ku mä tiesin kestä tyypeistä se puhu ja se mainitsi meijän jouluaktiviteetista tuolla Barcelonassa ja sit niistä kuvista mä tunnistin tyyppejä! :D

Niille, jotka uskoivat minuun, kun enää itse siihen pystynyt.

Niille, jotka hymyllään hälvensivät pimeyden kasvoiltani.

Niille, jotka vaihtoivat taakkani vilpittömään iloonsa ja pitävät sitä hyvänä kauppana.

Niille, joiden rakkaus ja nauru antoivat minulle siivet ja sinitaivaan.

Niille, joita en voi kylliksi kiittää tässä elämässä enkä seuraavassakaan.

Ystävilleni <3

Haluisin nyt vaa vilpittömästi sanoo kuinka tärkeitä te ootte mulle, kaikki mun rakkaat ystävät ja perheenjäsenet siellä koto-Suomessa! Mä en varmasti ois selvinny ekoista kuukausista ilman teijän tukea ja että teille sai purkaa kaiken mikä mieltä paino tai ärsytti. Ja se että ootte "puskenu" mua eteenpäin, rohkaisseet tilanteissa joissa en osannu ajatella järkevästi ja kaikki tuntu menevän päin mäntyä, lähettäneet mulle elintärkeitä suomipakkauksia täynnä fazerin sinistä ja muuta ihanaa, ja se että ootte jaksanu kuunnella tuntien skype-puheluita ku puheripuli iskee, sillä ilo on parasta ku sen voi jakaa muitten kanssa =).  Syksy oli kasvattavaa aikaa, ja tokihan se jatkuu tästä loppuun asti mut musta tuntuu et mä oon jo voiton puolella itteni ja elämäni hallitsemisessa täällä Espanjan auringon alla. Tämä ei ole minkään sortin jäähyväistely juttu eikä mikään, ja vaikka vähä etuajassa ollaan ystävänpäivästäkin vielä, mut mun mielestä ystävänpäivä vois olla vaikka 365 päivää vuodessa! Ootte rakkaita <3