Reissua :)

Vaikka sää oli lähtiessä aivan huikean upea ni perille päästyämme Soriaan alko olla aikas viilee ja seuraava päivä vietettii tuivertavien tuulien kanssa. Lähin siis vähä matkalle papan kans, tällä kertaa määränpäinä Soria ja Teruel. Molemmat on kohtuu pieniä paikkoja, ja kaiken lisäks tähän aikaan vuodesta ainaki paljon kylmempiä ku Zaragoza. Soria on entinen roomalainen kaupunki ja se näkyy kaupunkikuvassakin kymmenissä kivestä rakennetuissa upeissa rakennuksissa. Soria on oikei rauhallinen ja mukava kaupunki ja kuuluu Castilla y Leónin itsehallintoalueeseen. Teruel taas kuuluu tähän samaan ku meijän kaupunki (Aragon), siellä silmään pistää maurilaisten ajalta asti seisoneet upeat tornit sekä akveduktit, väkisinkin henkii vähä keskiaikainen fiilis (toisen postauksen kirjotin niistä keskiaikaistyylisistä juhlista jotka oli siellä) mut siellä kyl vieläki monen visiitin jälkee ois paljo nähtävää. Ja kaiken lisäks Teruelin joukkueet on meijän arkkivihollisia :P. Nousin itse asiassa kahteenki niistä torneista, oli kyl hienot näkymät yli kaupungin, ja sit kävin kattoo katedraalin ja yhen museon ja siinäpä se mun päivä hurahtiki. Tähän seuraavaks lyhyesti kirjotan tän tarinan, joka siis oli niitten juhlienki takana, ja nyt kävin siellä museossa johon nämä kyseiset päähenkilöt Isabel de Segura ja Juan Martínez de Marcilla alias Diego.


La leyenda
En los primeros años del siglo XIII vivían en la ciudad de Teruel Juan de Marcilla e Isabel de Segura, cuya temprana amistad se convirtió pronto en amor. No querido por la familia de Isabel, debido a que carecía de bienes, el pretendiente consiguió un plazo para enriquecerse. Así pues, partió a la guerra y regresó a Teruel justo cuando había expirado el plazo. Para entonces, Isabel ya era esposa de un hermano del señor de Albarracín. Pese a tal hecho, Juan logró entrevistarse con Isabel en su casa y le pidió un beso; ella se lo niega y el joven muere de dolor. Al día siguiente se celebraron los funerales del joven en San Pedro; entonces, una mujer enlutada se acercó al féretro: era Isabel, que quería dar al difunto el beso que le negó en vida; la joven posó sus labios sobre los del muerto y repentinamente cayó muerta junto a él.

Tästä espanjan kielisestä versiosta (+omasta tiedostani) lyhyt tiivistelmä:
Isabel de Segura oli aatelisperheen tyttö ja rakastui Juan de Marcillaan/Diegoon, joka oli köyhä. Isabelin isä ei antanut Isabelin mennä naimisiin Diegon kanssa, mutta Diego lupasi hankkia itsellensä varallisuutta, jos Isabel odottaisi viiden vuoden ajan. Ennen sitä tuli kuitenkin aika Isabelin käydä vihille toisen miehen kanssa ja kun Diego palasi paljon rikkaampana takaisin kovan työn jälkeen, jo oli liian myöhä. Kuitenkin häiden jälkeen Diego pyytää Isabelilta yhtä suudelmaa, jota Isabel ei anna koska ei halua pettää miestään. Diego kuolee siihen paikkaan. Seuraavana päivänä hänen hautajaisissaan Isabel menee ja antaa ruumiille suukon ja kuolee siihen paikkaan ja heidät haudataan yhdessä kietoutuneina toisiinsa.

Nämä muumiot on siis löydetty eensimmäistä kertaa 1500-luvulla ja he elivät jo kolme sataa vuotta aikaisemmin, ja siellä ne makaavat tänäkin päivänä yhdessä kaikkien nähtävillä.

Siinä lepää pariskunta

Kädet jotka ei koskaa kosketa toisiaan symboloi mahdottomasta rakkaudesta

Ne oli haudattuna tähän San Pedron kirkkoon

Nyt lähti Teruelin kuvista sit ekaks: Escalinata ja siinäki kuvattuna nää rakastavaiset

Torre del San Salvador, myös UNESCOn maailmanperintö kohde

Sit siellä ylhäällä tapulissa

Torico tuolla pylvään päässä, paino 55 kiloa..

Teruelin katedraali

Claustro de San Juan del Duero, elikkä raunioita entisestä luostarista ja sen sisäpihasta

San Saturio sisältäpäin

Vähä erikoisempi kirkon sisääntulo

Ermita de San Saturio

Nää onki sit jo Soriasta, hauska yksityiskohta ku luulin et noi haikarat oli muovia ja sit huomasin et ne liikkuki ja niitä oli monilla katoilla!

Sorialainen tyypillinen herkku; mantequilla dulce elikkäs makeaa voita. nams!

Santo Domingon romaaninen kirkko - Soria

Näitä kivirakennuksia joista kerroin